kasken poltto

"Sanoi kokko, ilman lintu:
"Ellös olko milläskänä!
Seisotaitte selkähäni,
nouse kynkkäluun nenille!
Mie sinun merestä kannan,
minne mielesi tekevi.
Vielä muistan muunki päivän,
arvoan ajan paremman,
kun ajoit Kalevan kasken,
Osmolan salon sivallit;
heitit koivun kasvamahan,
puun sorean seisomahan
linnuille lepeämiksi,
itselleni istumiksi."

Siitä vanha Väinämöinen
kohottavi kokkoansa;
mies on nousevi merestä,
uros aalloista ajaikse,
siiville sijoitteleikse,
kokon kynkkäluun nenille."

Kalevalan runo sisältää kauniin kuvitelman siitä kuinka linnuille tehty hyvä teko palkitaan Väinämöiselle kun kokko pelastaa hänet meren armoilta.