Mittwoch, 22. Dezember 2010

Sisustus

Olen saanut asuntoni sisustettua vihdoinkin siten, että siinä on ruokapöytä keittiössä, säynky makuuhuoneessa ja kirjoituspöytä olohuoneessa. Ruokapöytä soveltuu parhaiten työskentelyyyn, koska se on patterin vieressä ja siten lämpimällä paikalla, ja siltä paikalta on avara näköala pihalle. Kirjoituspöydällä en pysty työskentelemään, koska se sijaitsee kylmässä nurkassa.

Samstag, 31. Juli 2010

Henry James: Naisen muotokuva

Henry Jamesin kirja sijoittuu 1870 luvun paikkeille Englantiin ja Roomaan. Kirjassa kerrotaan tarina amerikkalaisesta naisesta Isabelista, joka tulee Englannissa asuvan tätinsä kutsumana tutustumaan Eurooppaan. Amerikkalainen nuori tehtailija on rakastunut Isabeliin, ja Englannissa Isabeliin rakastuu hänen varakas serkkunsa ja tämän ystävä, erittäin rikas englantilainen lordi. Isabel haluaa olla kuitenkin itsenäinen ja matkustaa Euroopassa ja haaveilee ylevästä elämänkohtalosta. Tämä tulee mahdolliseksi kun hänen serkkunsa järjestää hänelle suuren perinnön. Isabel houkutellaan kuitenkin naimisiin Italiassa asuvan amerikkalaisen taiteenkeräilijän kanssa. Tämä avioliitto osoittautuu onnettomaksi koska aviomies onkin itserakas eikä rakasta Isabelia pysyvästi. Isabelin entiset kosijat käyvät vielä seuraamassa tilannetta mutta Isabel pitää hyvin velvollisuudentuntoisesti kiinni avioliittolupauksestaan.

Kirjassa tuntuu hämmentävältä se seikka, kuinka helposti kaikki miehet rakastuvat Isabeliin ja myös pysyvät vuosikausia rakastuneena, koska kirjasta ei selviä, mikä tekee Isabelista niin erikoisen, että häneen rakastutaan niin helposti.

Kirjassa on myös kiinnostavaa kuvaus siitä, kuinka suuri vaikutus ystävyyssuhteilla on sosiaaliseen asemaan. Kirjan henkilöistä suurin osa ei harjoita mitään ammattia vaan keskittyy seurustelemaan ja luomaan suhteita. Erityisesti naisille avioliitto määrää sosiaalisen aseman ja avioliiton jälkeen naiset pyrkivät hakemaan korkeaa asemaa seurapiireissä luomalla sopivia suhteita.

Freitag, 2. Juli 2010

Saul Bellow: Uhri

Saul Bellow kertoo kirjassaan New Yorkissa asuvasta juutalaisesta keski-ikää lähestyvästä miehestä Leventhalista, joka joutuu vanhan tuttavansa Alibeen ahdistelemaksi. Leventhal on käytöksellään aiheuttanut sen, että Alibee on irtisanottu työstään, mikä on johtanut Alibeen rappiolle, alkoholistiksi ja asunnottomaksi. Alibee saapuu vaatimaan hyvitystä. Samaan aikaan Leventhalin veljen poika sairastuu vakavasti ja kuolee, ja Leventhal joutuu tuntemaan tästäkin asiasta syyllisyyttä.

Kirjan yhtenä teemana on antisemitismi. Kirjan tapahtuvat sijoittuvat välittömästi edellisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Alibee puhuu antisemitestisesti ja hän syyttää, että Leventhal halusi kostaa hänelle juuri hänen antisemitisten puheittensa takia.

Kirja on myös osuva kertomus siitä, kuinka ahdistelija pystyy saamaan ihmisen pauloihinsa ja saamaan tahtonsa läpi siten, että stalkkerin uhri alkaa tuntemaan itse syyllisyyttä. Niin, kirjan lukija joutuu pohtimaan onko todellinen uhri Alibee vai Leventhal.

Kirja ilmestyi 1947 nimellä The Victim. Se on Saul Bellowin toinen romaani.

Saul Bellow: Uhri

s. 153

"... Niin, ensinnäkin sinä olet Calibanin näköinen, Alibee sanoi, pikemmin vakavissaan kuin ei vakavissaan, -- Mutta siinä ei ole kaikki mitä minä tarkoitan. Sinä henkilökohtaisesti, sinä et ole muuta kuin yksi monista. Monista lajeista. Sinä et pystyisi sitä näkemään. Joskus minusta tuntuu -- ja minä sanon tämän vakavasti -- minusta tuntuu kuin minä eläisin jonkinlaisessa Egyptin pimeydessä. Sinähän tiedät, että Mooses rankaisi egyptiläisiä pimeydellä. Ja niin minä usein ajattelen tämän asian. Kun minä synnyin, kun olin pikku poika, kaikki oli toisenlaista. Kuvittelimme että päivänvaloa jatkuisi ikuisesti. Tiedätkö sinä, yksi minun esi-isistäni oli kuvernööri Winthrop. Kuvernööri Winthrop! Hänen äänensä värisi rajusti; siinä oli naurua pinnan alla. -- Minä olen tosiaan sopiva mies puhumaan traditiosta, sinun täytyy sanoa. Mutta silti minä synnyin siihen. Ja yritä kuvitella, milainen vaikutus New Yorkilla on minuun. Onko se nurinkurista? On todellain kuin Calibanin lapset johtaisivat kaikkea. Menet alas maanalaiseen, ja Caliban vaihtaa sinun kymmensenttisesi kahteen viiden sentin kolikkoon. Menet kotiin ja hänellä on makeiskauppa sillä kadulla, jonka varrella sinä synnyit. Vanhat suvut ovat poissa. KAdut on nimetty niiden mukaan. Mutta mitä ne itse ovat? Pelkkiä jätteitä."

s. 244

"Kuulehan, sanoi Alibee. -- Minä tiedän että sinä haluat sopia. Ja niin haluan minäkin. Ja minä tiedän mitä tarkoitan kun sanon haluavani pelata. Maailma on vaihtanut omistajaa. Minä olen kuin intiaani, joka näkee junan kiitävän preerialla, missä enne buffalo vaelsi. No, nyt kun buffalo on hävinnyt, minä haluan päästä ponista ja tulla tuon junan konduktööriksi. En minä pyydä päästä osakkeenomistajaksi firmaan. Minä tiedän että se on mahdotonta. Monet asiat mitkä ennen eivät olleet ovat nyt mahdottomia. Kun olin nuorempi, koko elämä oli valmiina mielessäni. Minä suunnittelin, millaista siitä tulisi, olettaen että selviytyisin maan valtiaista. Minulla oli kaikenlaisia oletuksia. Mutta Jumala päättää. Ei kannata leikitellä."

Samstag, 5. Juni 2010

Kauko Röyhkä & Narttu - Paska kaupunki (live 1987)

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi (2004)

sivu 242

"Hyppään enkelin selkään ja teen kierroksen merelle. Lennän meren suunnasta ja näen lähestyvät mustat saaret, jotka ovat Oulujoen suussa, mustat sen takia, että kukaan ei asu saarilla, valot eivät pala, paitsi muutama tuikku tien varressa. Näen lähestyvän mantereen ja molempien tehtaiden piiput. Kemiran piipussa palaa olympiatuli. Hietasaaren kohdalla enkeli laskeutuu lähemäs maan pintaa ja näen Seelarin, joka on toinen elämäni hornankattiloista. Näen kumollaan olevat veneet ja pitsihuvilat, joissa ei asu enää muita kuin aaveita. Näen koivujen reunustaman kujan, joka ennen vei taloon, jossa tapahtui joskus jotain, mutta joka on nyt purettu. Näen heinikkoon hautautuneet kiviportaat.

Enkeli ottaa taas korkeutta. Näen koko kaupungin ylhäältä päin. Rautatie tulee etelästä ja menee pohjoiseen. Tai päinvastoin. Näen lähestyvän junan. Jonain päivänä nousen etelään menevään junaan enkä koskaan tule takaisin. Ylitän keskustan talot, näen katot ja takapihat, joilla en ole koskaan köynyt. Näen itäiset kerros- ja rivitaloalueet, joista ei ole paljon sanomista koska kaikki punaiset tiilitalot ovat samannäköisiä. Muutamassa sekunnissa kaupunki on ohitettu. Sehän oli vain läjä taloja keskellä soita ja lehmäpeltoja.

Enkeli jättää minut Raksilan supermarkettien luona. Nyt jättiläismyyrä tarjoutuu avaamaan minulle tunnelin maan alle. Alitan kaupungin myyrän kaivamaa tunnelia pitkin. Törmään vanhoihin kulttuurikerrostumiin: savupirttien mädäntyneisiin hirsiin ja tervaporvarien kultakelloon. Kauhon pääkallojen ja maatuneiden kenkien alta takaisin valoon ja Limminrantaan, jonne jätin pyöräni."


sivu 274

"Nyt käsi menee kuminauhan alle ja alkaa hieroa kullia. Okei, se voi runkata minua jos haluaa, mutta en ala naimaan sitä. Se ei osaa yhtä hyvin kuin Kara, se puristaa liikaa ja tekee kipeää. En kuitenkaan uskalla sanoa mitän, koska Katja voisi loukkaantua ja lopettaa koko homman. Se nousee päälleni ja alkaa väkivaltaisesti painaa koko alapäälläään kyrpääni lyttyyn. Minun on pakko keikauttaa se kumon ja riisua sen pökyst. Siitä se selvästi pitääkin, mutta sillä on pakottava tarve tehdä jotakin myös muínulle ja taas se vatkaa kyrpääni kuin se olisi joku pumpunvarsi."

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi (2004)

Kauko Röyhkän kirja on 70-luvun lopun Ouluun sijoittuva kertomus nuoruuden kokemuksista. Kirja on todennäköisesti osittain oma-elämänkerrallinen. Kauko Röyhkä on tunnettu myös Rock-muusikkona, jonka ehkä tunnetuin kappale on Paska Kaupunki.

Kirjassa kiinnostava teema on se, kuinka ihminen voi itse luoda itsestään aika paljon sitä mitä itse haluaa ja luoda itsestään omien toiveidensa mukaisen. Vaikka olisi syntynyt vihattuun kaupunkiin ja köyhiin oloihin, niin voi kuitenkin yrittää luoda itsestään jotain.

Kirjan päähenkilö on innostunut Lou Reedistä ja Rock-musikista ja toisaalta myös kaunokirjallisuudesta, Henry Milleristä, Dostojevskistä, Burroughista ja Mukasta.

Tässä on Paska Kaupunki kappaleen sanat:

Tämä kaupunki on kammottava, pahin kaikista.
Täällä tyttöjen pitää palata kotiin ajoissa
Ei täällä mitkään naiset ikinä voi meitä haluta,
tää on niin paska kaupunki.

Pete ei, Pete ei millään lopeta,
se saattaa houkutella jäämään kadulle vaikka satais nauloja.
Sitten notkutaan ja käydään samat paikat kolmeen kertaan.
Oo - paska kaupunki.

Ikävää, typerää, tyhjänpäiväistä.
Vois tämän ajan käyttää paljon paremmin, ja viritellä
jotain systeemiä, että pääsis helvettiin täältä.
Oo, paska kaupunki,
paska kaupunki.

refrain:
Heeei mies, ei tänään mitään tapahdu!
Heeei mies, ei tänään mitään tapahdu,
ei voi, mennään pois!

Pete tietää yhden kivan tyttösen mulle.
Jos mä kosken siihen se on ikään kuin paha enne:
se on tyhmä, se on ruma, ei sen jutun jälkeen
voi olla minkäänlaista unelmaa.

Tytöistä, hyvistä enkeleistä
ei ole enää mitään unelmaa, ei millään väliä.
Nyt ruopataan pohjamutaa tosi syvältä.
Oo, paska kaupunki, paska kaupunki.

refrain

Se ämmä kiristää multa lupauksen tulla uudestaan.
Mun tekis mieli mennä heti suihkuun, tai palaa tulessa,
mutta mikään ei voi pestä pois pahaa minusta.
Oo, paska kaupunki.

Rautatie, rautatie menee etelään.
Jos pelaat keskinkertaisuuden säännöillä et voi kuin hävitä,
ja jos häviät et muuta voi kuin häipyä täältä.
Oo, paska kaupunki,
paska kaupunki.

refrain

Kappaleen tulkintaa:

"Täällä tyttöjen pitää palata kotiin ajoissa"
Tämä lause viittaa siihen, että kirjoittaja on vielä nuori joka joutuu huolehtimaan kotiintuloajoista.

"se saattaa houkutella jäämään kadulle vaikka satais nauloja."
Suomessa ja Oulussa säätila on usein huono, on kylmää tai sateista tai tuulista.

"Jos mä kosken siihen se on ikään kuin paha enne:"
Nuorena ja vanhempanakin ihmiset etsivät omaa viiteryhmäänsä ja vieroksuvat rumia ihmisiä, koska pelkäävät rumuuden tarttuvan ja joutuvansa ihmisluokkaan joka on liian alhainen

"Nyt ruopataan pohjamutaa tosi syvältä."
Romaanissa esiintyvä Pyykösjärvi on mutainen.

Samstag, 22. Mai 2010

Yhteiskunta

Hyvät kanssamatkustajamme yhteiskunnassa, teistä tullaan huolehtimaan. Meidän yhteinen juhlammme, joka räiskyy niinkuin samppanjapullojen korkit kurkkuihinne, tulee jatkumaan, mutta teidät täytyy valitettavasti irtisanoa. Teidän pieni köyhä omaisuutenne on harkinnnan jälkeen jouduttu irtisanomaan, ja teidän täytyy sanotua irti pääomastanne. Te sanotte, että teidän täytyy elää, mutta te olette aivan liian pieniä elääksenne, te olette keskonen, jolla ei ole elämisen mahdollisuuksia.

Me hallinnoime teidän keskoskaappianne. Teidän ei tarvitse enää huolehtia pääomastanne, sillä se on sijoitettu Englannin kanaalin saarelle. Tarkkaan ottaen se ei ole saarella vaan saaren välittömässä läheisyydessä, mereen upotettuna. Teidän pieni pikkuinen pääomanne tulee elämään ikuisesti jopa teidän kuolemanne jälkeen, teidän päomastanne tullaan huolehtimaan. Me tulemme huolehtimaan teidän pääomanne lisääntymisestä teistä huolimatta ja teistä riippumatta. Älkää antako ihmisten hämätä teitä, jotka yrittävät sitoa teidän pääomanne, sillä pääoman tulee olla vapaata ja liikkua vapaasti koko yhteiskunnan hyväksi.

Yhteiskunta koostuu meistä kaikista, ja yhteiskunta on kaikkien meidän muodostama kokonaisuus, siitäkin huolimatta, että emme ole saaneet kaikkea pääomaa kerättyä. Keräämättä jäänyt pääoma on kuitenkin vähäinen ja yhteiskuntamme tulee toimeen jopa ilman tätä pääomaa.

Te annoitte pääomallenne väliaikaisen turvapaikan, mutta nyt se on pysyvässä turvapaikassa, joten mitä valittamista teillä on? Pääomanne ei ole enää yksinäinen, sillä on seuraa ja seurustelukumppaneita. Meidän täytyy ainoastaan laskuttaa teiltä hallintokustannukset, joita koituu teidän pääomanne hallinnoimisesta. Yhteiskuntamme täytyy lopujen lopuksi elää jostakin, me kaikki olemme yhteiskunta.

Meillä on tiukka itsekontrolli. Miettikää tarkkaan kuinka usein olette kontrolloneet itseänne. Meillä on toisin, me kontrolloimme itseämme tarkasti. Tämä on meidän vahvuutemme.

Samstag, 8. Mai 2010

viimeinen tuomio

Näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan.
Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja roduista,
ja he puhuivat kaikkia kieliä.
He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään synnin mustat vaatteet ja kädessään uhrilahjansa.
He huusivat kovalla äänellä: Armahda meidät Karitsa!

Mutta Karitsan oikealla puolella oli joukko toisenlaisia miehiä,
heidän hartiansa olivat painuneet kasaan taakan alla
ja heidän silmänsä olivat synkistyneet.
Tätä joukkoa kutsutaan veljien joukoksi

Veljet ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat vihdoin pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen oikealla puolella
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

seitsemäs sinetti

Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin,
taivaassa syntyi hiljaisuus, ja sitä kesti puolen tunnin verran.
Puoli tuntia tuntui veljistä kestävän seitsemän vuotta.

Sitten enkeli käveli alttarin eteen,
hänen kädessään oli suitsutusastia.
Hän ei kuitenkaan pidellyt astiaa kädessään vaan sinkosi sen maahan.
Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi,
ja samoin paloi kaikki vihreä ruoho.
Tämä oli ensimmäinen onnettomuus.

Toinen enkeli käveli alttarin eteen.
Hänen kädessäään oli pasuuna. Enkeli puhalsi pasuunaan.
Kolmannes merestä muuttui vereksi,
kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui.
Tämä oli toinen onnettomuus.

Kolmas enkeli käveli alttarin eteen.
Hänellä oli kädessään pyhäin kuva.
Mutta pyhästä kuvasta puuttuivat kasvot.
Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kolmannes tähdistä sammui.
Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö.
Tämä oli kolmas onnettomuus.

Kotka lensi maan yllä korkealla taivaan laella ja katseli onnettomuuksia.
Veljet kysyivät kotkalta: Milloin olemme kärsineet tarpeeksi?
Kotka vastasi: voi teitä maan asukkaita, vielä tulee kolme enkeliä
ja kolme onnettomuutta.

auto

Joka kuukausi autossa on uusia naarmuja. En käytä autoa juuri lainkaan, se seisoo parkkipaikalla, joten naarmut ja kolhut ovat todennäköisesti naapurin tekemiä, mutta en voi periaatteessa todistaa sitä. Jokainen naarmu maksaa ehkä 100 euroa ja tässä kuussa oli viisi ikävää naarmua. Asuminen tässä talossa on kallista. Asuin vuoden kerrostalossa, jossa ei ollut autokatosta, ja auto kärsi siitä, mutta siellä saatoin varata kaksi parkkiruutua autolle, ja naarmuja ei tullut. Nyt autoni on autokatoksessa, mutta naarmuja tulee lähes kuukausittain. Naapuri on maahanmuuttaja, joten hän ei ehkä ymmärrä sitä, että toisen omaisuutta ei saa vahingoittaa, siitä huolimatta, että se omaisuus on avoimella paikalla. Yksityinen ihminen on voimaton silloin kun hän joutuu tilanteeseen, jossa pelisääntöjä ei noudateta, koska en voi todistaa mitään enkä kutsua poliisia apuun. Ainoa toivo on rikastua niin paljon, että pääsen pois asunnosta, jossa omaisuutta ei ole suojattu. Toisaalta tämä asunto ei ole erityisen halpa, mikä tekee asiasta erityisen ahdistavan. Eikö ole sellaista pakopaikkkaa, joka olisi ostettavissa rahalla ja joka tarjoaisi suojan omaisuudelle? Kuinka paljon täytyy maksaa, että saa perusturvan itselle ja omaisuudelle? Voidaan kuvitella yhteiskunta, jossa pelkästään eloonjäämisestä pitää maksaa enemmän kuin minulla on varaa maksaa. Tällainen yhteiskunta on helppo kuvitella, ja sellaisia yhteiskuntia on ollut olemassa.

Samstag, 24. April 2010

naru

Seitsemänkymmentäluvulla oli paljon avainlapsia, joitten molemmat vanhemmat kävivät töissä ja lapsi joutui palaamaan koulusta tyhjään kotiin. Lapsi pääsi kotiin avaimella, joka riippui kaulaan ripustetussa narussa. Avainlapsi koki usein hirttokuoleman kun avain juuttui hissin seinässä olevaan rakoon, jolloin lapsi hirttäytyi kaulassa olevaan naruun.

Samstag, 20. März 2010

casa

Ostin Stockmannilta Casa-sarjaan kuuluvat 2 juomalasia. Suunnittelin, että käyttäisin laseja pieninä maljakkoin, joihin laittaisin koristekiviä. Kotona kuitenkin juomalasit alkoivat näyttää niin kauniilta ja käteen sopivilta, että luultavasti käytän niitä juomalaseina. Ajattelin, että kun pidän päivittäin kädessäni symmetristä ja kaunista juomalasia niin saan siitä enemmän iloa verrattuna siihen, että pitäisin juomalaseja ikkunalaudalla koristeina. Voi olla, että ostan näitä laseja lisää, jolloin voin käyttää niitä sekä juomalaseina että maljakkoina. Toisaalta suunnittelin, että kivet sopisivat myös isompaan maljakkoon. Casa-sarjassa on saatavilla kauniita maljakoita juomalasien lisäksi ja olen aikaisemmin ostanut jo kaksi tämän sarjan maljakkoa.

Samstag, 13. März 2010

Lidl

Tänään ostin vain sukkia ja ruokia Lidlistä. Stockmannilta ostin kiviä, ja esansseja, joita voi käyttää maustamaan hiilihapotettua vettä. Ostin vime Lauantaina veden hiilihapottimen. Nyt tuntuu helpottavalta kun ei tarvitse ostaa limonadia tai hiilihapotettua vettä kaupasta ja kantaa sitä kotiin ja sitten kantaa tyhjiä pulloja takaisin kauppaan. Lisäksi olen kiinnostunut siitä minkälaisia erilaisia makuja saa luotua hiilihapotettuun veteen. Toistaiseksi olen käyttänyt vain kaupasta saatavia esannsseja, enkä ole niitäkään ehtinyt kokeilemaan paljon.

Kivien ostaminen kaupasta kuullostaa mielettömältä, mutta talvella ei Suomesssa saa kiviä luonnosta. Hahmottelin mielessäni lasista korkeaa maljakkoa, tai jopa useaa maljakkoa päällekkäin asetetuna, ja jokainen maljakko olisi täynnä pieniä kauniita kiviä. Näin Stockmannilla nahkaa muistuttavsn vaaleanruskean pikkutakin, mutta se oli tehty synteettisestä aineesta ja maksoi 200 Euroa. Haluaisin ostaa sen, koska se näyttää kalliimmalta kuin 200 Euroa, koska se näyttää nahasta valmistetulta. Toisaalta pelkään, että ihmiset luulisivat sitä nahasta valmistetuksi, koska itsekin halveksin ihmisiä, jotka käyttävät turkkia.

Samstag, 6. März 2010

Lidl

Ostan yhä enemmän vaatteita Lidlistä. Tänään ostin bomber-jacketin ja kolme t-paitaa. Oikeastaan halusin vain ruskean t-paidan, mutta t-paidat myytiin kolmen paidan paketeissa, joten jouduin ostamaan myös valkoisen ja mustan t-paidan. Kolmen t-paidan hinta oli vain 6 Euroa, joten osto kannatti mielestäni, koska pidän ruskeaa t-paitaa tyylikkäänä esimerkiksi sinisten farkkujen kanssa puettuna. Bomber-jacket sopii hyvin käytettäväksi kevättalven aikana. Siinä on irrotettava vuori, joten sitä voi käyttää talvella ja keväällä ja syksyllä.

pasolini, homoseksuaalisuus

Katsoin Pasolinin Canterburyn tarinoita ilman ääntä ja ilman tekstitystä. Elokuvan kuvat, värit, sommitelmat ja rytmi ovat ilmaisuvoimaisia ilman sanoja. Pasolini on siis aito elokuvantekijä, joka käyttää luovasti hyväkseen niitä keinoja, joita hänellä on käytettävissään. Elokuvan tason testaamiseen on yleensäkin hyvä keino katsoa sitä ilman ääntä ja tekstitystä, tai katsoa sellaista vieraskielistä versiota elokuvasta, jonka sanoja ei ymmärrä.

Toinen ajatus oli se, että homoseksuaalisuus on helppo ymmärtää, koska naisen rooli Suomessa ja monissa muissa maissa on olla passiivinen, alistuva, johdateltava, avuton, tukea tarvitseva, heikko, ilman kunnianhimoa, jne. Silloin on luonnolista hakea kumppani miesten joukosta, joista löytyy helpommin ihmisiä, jotka ovat tasa-arvoisia itsen kanssa. Ihmiselle ruumiin muodot eivä varmaan ole se tärkein krirteeri, millä partneri valitaan, mikäli ihminen ei ole pallokalan tasolla. Kääntäen, on vaikea ymmärtää miestä, joka ei voisi rakastu naiseen, mikäli tämä nainen ei ole alistuva, johdateltava, avuton jne.