seitsemäs sinetti

Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin,
taivaassa syntyi hiljaisuus, ja sitä kesti puolen tunnin verran.
Puoli tuntia tuntui veljistä kestävän seitsemän vuotta.

Sitten enkeli käveli alttarin eteen,
hänen kädessään oli suitsutusastia.
Hän ei kuitenkaan pidellyt astiaa kädessään vaan sinkosi sen maahan.
Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi,
ja samoin paloi kaikki vihreä ruoho.
Tämä oli ensimmäinen onnettomuus.

Toinen enkeli käveli alttarin eteen.
Hänen kädessäään oli pasuuna. Enkeli puhalsi pasuunaan.
Kolmannes merestä muuttui vereksi,
kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui.
Tämä oli toinen onnettomuus.

Kolmas enkeli käveli alttarin eteen.
Hänellä oli kädessään pyhäin kuva.
Mutta pyhästä kuvasta puuttuivat kasvot.
Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kolmannes tähdistä sammui.
Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö.
Tämä oli kolmas onnettomuus.

Kotka lensi maan yllä korkealla taivaan laella ja katseli onnettomuuksia.
Veljet kysyivät kotkalta: Milloin olemme kärsineet tarpeeksi?
Kotka vastasi: voi teitä maan asukkaita, vielä tulee kolme enkeliä
ja kolme onnettomuutta.