Yhteiskunta

Hyvät kanssamatkustajamme yhteiskunnassa, teistä tullaan huolehtimaan. Meidän yhteinen juhlammme, joka räiskyy niinkuin samppanjapullojen korkit kurkkuihinne, tulee jatkumaan, mutta teidät täytyy valitettavasti irtisanoa. Teidän pieni köyhä omaisuutenne on harkinnnan jälkeen jouduttu irtisanomaan, ja teidän täytyy sanotua irti pääomastanne. Te sanotte, että teidän täytyy elää, mutta te olette aivan liian pieniä elääksenne, te olette keskonen, jolla ei ole elämisen mahdollisuuksia.

Me hallinnoime teidän keskoskaappianne. Teidän ei tarvitse enää huolehtia pääomastanne, sillä se on sijoitettu Englannin kanaalin saarelle. Tarkkaan ottaen se ei ole saarella vaan saaren välittömässä läheisyydessä, mereen upotettuna. Teidän pieni pikkuinen pääomanne tulee elämään ikuisesti jopa teidän kuolemanne jälkeen, teidän päomastanne tullaan huolehtimaan. Me tulemme huolehtimaan teidän pääomanne lisääntymisestä teistä huolimatta ja teistä riippumatta. Älkää antako ihmisten hämätä teitä, jotka yrittävät sitoa teidän pääomanne, sillä pääoman tulee olla vapaata ja liikkua vapaasti koko yhteiskunnan hyväksi.

Yhteiskunta koostuu meistä kaikista, ja yhteiskunta on kaikkien meidän muodostama kokonaisuus, siitäkin huolimatta, että emme ole saaneet kaikkea pääomaa kerättyä. Keräämättä jäänyt pääoma on kuitenkin vähäinen ja yhteiskuntamme tulee toimeen jopa ilman tätä pääomaa.

Te annoitte pääomallenne väliaikaisen turvapaikan, mutta nyt se on pysyvässä turvapaikassa, joten mitä valittamista teillä on? Pääomanne ei ole enää yksinäinen, sillä on seuraa ja seurustelukumppaneita. Meidän täytyy ainoastaan laskuttaa teiltä hallintokustannukset, joita koituu teidän pääomanne hallinnoimisesta. Yhteiskuntamme täytyy lopujen lopuksi elää jostakin, me kaikki olemme yhteiskunta.

Meillä on tiukka itsekontrolli. Miettikää tarkkaan kuinka usein olette kontrolloneet itseänne. Meillä on toisin, me kontrolloimme itseämme tarkasti. Tämä on meidän vahvuutemme.

viimeinen tuomio

Näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan.
Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja roduista,
ja he puhuivat kaikkia kieliä.
He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään synnin mustat vaatteet ja kädessään uhrilahjansa.
He huusivat kovalla äänellä: Armahda meidät Karitsa!

Mutta Karitsan oikealla puolella oli joukko toisenlaisia miehiä,
heidän hartiansa olivat painuneet kasaan taakan alla
ja heidän silmänsä olivat synkistyneet.
Tätä joukkoa kutsutaan veljien joukoksi

Veljet ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat vihdoin pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen oikealla puolella
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

seitsemäs sinetti

Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin,
taivaassa syntyi hiljaisuus, ja sitä kesti puolen tunnin verran.
Puoli tuntia tuntui veljistä kestävän seitsemän vuotta.

Sitten enkeli käveli alttarin eteen,
hänen kädessään oli suitsutusastia.
Hän ei kuitenkaan pidellyt astiaa kädessään vaan sinkosi sen maahan.
Kolmannes maasta paloi, kolmannes puista paloi,
ja samoin paloi kaikki vihreä ruoho.
Tämä oli ensimmäinen onnettomuus.

Toinen enkeli käveli alttarin eteen.
Hänen kädessäään oli pasuuna. Enkeli puhalsi pasuunaan.
Kolmannes merestä muuttui vereksi,
kolmannes meressä elävistä eläimistä kuoli ja kolmannes laivoista tuhoutui.
Tämä oli toinen onnettomuus.

Kolmas enkeli käveli alttarin eteen.
Hänellä oli kädessään pyhäin kuva.
Mutta pyhästä kuvasta puuttuivat kasvot.
Silloin kolmannes auringosta, kolmannes kuusta ja kolmannes tähdistä sammui.
Päivä menetti kolmanneksen valostaan, ja samoin synkkeni yö.
Tämä oli kolmas onnettomuus.

Kotka lensi maan yllä korkealla taivaan laella ja katseli onnettomuuksia.
Veljet kysyivät kotkalta: Milloin olemme kärsineet tarpeeksi?
Kotka vastasi: voi teitä maan asukkaita, vielä tulee kolme enkeliä
ja kolme onnettomuutta.

auto

Joka kuukausi autossa on uusia naarmuja. En käytä autoa juuri lainkaan, se seisoo parkkipaikalla, joten naarmut ja kolhut ovat todennäköisesti naapurin tekemiä, mutta en voi periaatteessa todistaa sitä. Jokainen naarmu maksaa ehkä 100 euroa ja tässä kuussa oli viisi ikävää naarmua. Asuminen tässä talossa on kallista. Asuin vuoden kerrostalossa, jossa ei ollut autokatosta, ja auto kärsi siitä, mutta siellä saatoin varata kaksi parkkiruutua autolle, ja naarmuja ei tullut. Nyt autoni on autokatoksessa, mutta naarmuja tulee lähes kuukausittain. Naapuri on maahanmuuttaja, joten hän ei ehkä ymmärrä sitä, että toisen omaisuutta ei saa vahingoittaa, siitä huolimatta, että se omaisuus on avoimella paikalla. Yksityinen ihminen on voimaton silloin kun hän joutuu tilanteeseen, jossa pelisääntöjä ei noudateta, koska en voi todistaa mitään enkä kutsua poliisia apuun. Ainoa toivo on rikastua niin paljon, että pääsen pois asunnosta, jossa omaisuutta ei ole suojattu. Toisaalta tämä asunto ei ole erityisen halpa, mikä tekee asiasta erityisen ahdistavan. Eikö ole sellaista pakopaikkkaa, joka olisi ostettavissa rahalla ja joka tarjoaisi suojan omaisuudelle? Kuinka paljon täytyy maksaa, että saa perusturvan itselle ja omaisuudelle? Voidaan kuvitella yhteiskunta, jossa pelkästään eloonjäämisestä pitää maksaa enemmän kuin minulla on varaa maksaa. Tällainen yhteiskunta on helppo kuvitella, ja sellaisia yhteiskuntia on ollut olemassa.