pasolini, homoseksuaalisuus

Katsoin Pasolinin Canterburyn tarinoita ilman ääntä ja ilman tekstitystä. Elokuvan kuvat, värit, sommitelmat ja rytmi ovat ilmaisuvoimaisia ilman sanoja. Pasolini on siis aito elokuvantekijä, joka käyttää luovasti hyväkseen niitä keinoja, joita hänellä on käytettävissään. Elokuvan tason testaamiseen on yleensäkin hyvä keino katsoa sitä ilman ääntä ja tekstitystä, tai katsoa sellaista vieraskielistä versiota elokuvasta, jonka sanoja ei ymmärrä.

Toinen ajatus oli se, että homoseksuaalisuus on helppo ymmärtää, koska naisen rooli Suomessa ja monissa muissa maissa on olla passiivinen, alistuva, johdateltava, avuton, tukea tarvitseva, heikko, ilman kunnianhimoa, jne. Silloin on luonnolista hakea kumppani miesten joukosta, joista löytyy helpommin ihmisiä, jotka ovat tasa-arvoisia itsen kanssa. Ihmiselle ruumiin muodot eivä varmaan ole se tärkein krirteeri, millä partneri valitaan, mikäli ihminen ei ole pallokalan tasolla. Kääntäen, on vaikea ymmärtää miestä, joka ei voisi rakastu naiseen, mikäli tämä nainen ei ole alistuva, johdateltava, avuton jne.