Posts mit dem Label Viljo Kajava werden angezeigt. Alle Posts anzeigen
Posts mit dem Label Viljo Kajava werden angezeigt. Alle Posts anzeigen

Samstag, 25. Juli 2009

otsikkoja

Viljo Kajavan otsikkoja:

Rakentajat, 1935
Murrosvuodet, 1937
Hyvästi muuttolintu, 1938
Luomiskuut, 1939
Takojat, 1941
Ankara maa, 1941
Kahden sydämen talo, 1943
Muistatko vielä Paulin?, 1943
Hellyys, 1944
Suljetuin silmin, 1946
Siivitetyt kädet, 1949
Hyvä on meri, 1950
Yksinäisiä naisia, 1950
Vihreä kartta, 1951
Jokainen meistä, 1954
Muuttumatta, 1955
Ennen iltapäivää, 1956
Peikot, 1956
Tuliteema, 1957
Lintukauppias, 1957
Nuoruuden aamu ja ilta, 1958
Taivaan sineen, 1959
Kauneimmat runot, 1959
Kymmenen ilmansuuntaa, 1961
Ei kukaan ole voittaja, 1962
Ruusuja, lunta, 1966
Tampereen runot, 1966
Käsityöläisen unet, 1968
Valitut runot, 1969
Reykjavikin valot, 1970
Vallilan rapsodia, 1972
Rannat tasangot vuoret, 1974
Läheltä, 1975
Rannat, rannat.
Kosketus, 1979
Valveilla kuin unessa, 1980
Jäähyväiset eiliselle, 1982
Tuuli, valo, meri, 1984
Talvituuli, 1987
Tähän saavuin, 1989
Aika rakastaa, aika laulaa
Maan ja meren runot, 1992
Vielä piirrän viivan, 1996
Valoksi maan päälle
Sinusta, minusta, hissistä ja jazz-bändista

Sonntag, 19. Juli 2009

runoilijaprofeetta

Hymyilevän vihollisen irvistävät ikenet,
raa'at anturat,
korkoraudat ja nahkapohjien naulat
häpäisevät elämääni kuin kadun kiviä.
Ikuinen nuorukainen on rakastunut omaan kuvaansa,
hänen sielunsa on hukkunut soistuvan lammen rahkapeitteen alle,
sinne ei paista kevään aurinko,
eikä kesän lämpö sulata hyistä kylmyyttä.

Voimattomat nyrkit selkäni takana
talon rosoista muuria vasten.
Veren lailla virtaa minun valitukseni.
Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui,
mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään,
yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.

Luotiko tai räjähtävä kuula uhkaa elämääni?
Vai nuo ihmiset jotka eivät mitään ole ja joista ei mitään tule.
Ne jotka leikkivät lapseni elämällä
tulevat olemaan kadotettuja.
Pyhän maan ruhtinas ei halveksisi äitiä.

Missä rotkossa lapseni nyt lepääkin
tulen sinne siivitetyin askelin
ja kukka puhkeaa huulieni välistä
suudelmieni ruoho aina hänen ympärillään.

Tämä oli kollaasi Viljo Kajavan runoista.