amerikka

"... hänellä oli aito sydän ja hän kärsi dynaamisesti. Useammin kuin kerran ryntäsin Barrow Streetille pysäyttämään taksia ja viemään Demmien St. Vincentin ensiapuasemalle. Hän otti auringonkylpyjä katolla ja paloi nin pahoin että alkoi hourailla. Sitten hän lihaa leikatessaan leikkasi peukalonsa luuhun saakka. Hän meni heittämään roskia polttokuiluun ja luukusta leimahtanut liekki korvensi hänet. Kiltin tytön tavoin hän laati opetussuunnitelman latinan tunneilleen koko lukukaudeksi, pani kaulaliinat ja käsineet etiketeillä varustettuihin rasioihin, pesi lattiat. Tuhman tytön tavoin hän joi viskiä, sai hysteerisiä kohtauksia tai liikkui varkaiden ja roistojen seurassa. Hän hyväili minua kuin keijukaisprinsessa tai kumautti kylkiluihin kuin karjapaimen. Kuumalla säällä hän riisuutui alasti ryhtyessään vahaamaan lattioita polvillaan. Näkyviin tuli isoja jänteitä, hontelot käsivarret, vaivalloisesti liikkuvat jalat. Ja takaapäin katsottuna elin, jota toisessa yhteydessä jumaloin pienenä, sirona, taidokkaana, kiehtovan vaikeasti sisään mentävänä, pullistui ulos kuin raajan alkio. Vahauksen jälkeen, hikisen urakkansa suoritettuaan hän istuutui kauniit sääret sinisen kotitakin verhoamina juomaan martinia."

Saul Bellow, Humboldtin lahja

Lukemani kirja ei synnytä minussa voimakkaita tunteita, en saa mitään erityistä emotionaalista yhteyttä kirjan henkilöihin. Kirja on hauska kuvailu 70-luvun USA:sta (Chicago, New York), se kuvailee muutamaa ihanteellista ihmistä: ihmisiä jotka ovat idearikkaita ja nerokkaita. Yksi kirjan teema on rahan ansaitseminen. Keskushahmo Humboldt on köyhänä kuoleva runoilija, joka elinaikanaan oli välillä rikas. Kirjan kertoja on varakas kirjailija, joka jatkuvasti miettii rahan ansaitsemista ja joutuu pelkäämään varojensa menettämistä mm. avioeron takia. Kirjan kertoja on saanut ranskalaisen kunniamerkin, mutta joutuu kuulemaan tapaamaltaan ranskalaiselta kuinka tämä kunniamerkki annetaan kelle tahansa makkaramestarille.

Mietin sitä, kuinka mikä tahansa menestymisen perinteinen merkki voidaan polkea alas: rahan ansaitseminen ei ole mitään kulttuurisen pää-oman rinnalla, mutta kulttuuriobjektit voidaan polkea mitättömiksi vielä mielivaltaisemmin.