synkkämielisyys

"... ensi näkemältä nuo paksut hieroglyfit, joita oli kuin teräspiirtimellä kaiverrettu hänen otsaansa, silmien ja suun ympärille, hämmästyttivät minua ja saivat vaistoni neuvottomiksi. Ennen pitkää kuitenkin tunsin, jollen tietänytkään, mitä merkitsivät nuo piirteet, joita ei mikään käsi ollut uurtanut. Siinä istui hiljainen kärsijä - hermostunut, surumielinen mies. Nuo silmät olivat tottuneet näkemään erään aveen - olivat jo kauan odottaneet oudoimman haamun, synkkämielisyyden, tuloa ja menoa. Kenties hän näki sen nytkin edesään näytämöllä tai keskellä loistavaa yleisöä. Synkkämielisyyden tapoihin kuuluu nousta keskeltä tuhansia - pimeänä kuin tuomio, kalpeana kuin tauti ja melkein yhtä väkevänä kuin kuolema. Sen seuralainen ja uhri luulee olevansa onnellinen hetkisen. - "Ei", sanoo se, "minä tulen." Ja se hyydyttää veren hänen suonissaan ja himmentää hänen silmiensä valon."

Charlotte Bronte, Villette (Syrjästäkatsojan tarina)

Kirja on pitkä ja kaunopuheinen naisen kertomus, jossa englantilainen nuori nainen Lucy Snowe lähtee hakemaan Belgiasta uutta elämää ja elatusta. Hän löytää työpaikan tyttökoulusta kodinhoitajana ja ylenee myöhemmin opettajaksi. Kirjan tapahtumat keskittyvät kahden miehen ympärille. Ensimmäinen mies johon päähenkilö rakastuu on nuori ja komea lääkäri John. John ei kuitenkaan tunne mitään romanttisia tunteita vaatimattoman näköistä Lucy Snoweta kohtaan. Huomaamatta ja vähän kerrallan päähenkilön elämään saapuu toinen mies, koulun kirjallisuuden opettaja Emmanuel, joka on 40 vuotias (15 vuotta vanhempi kuin Lucy Snowe), lyhyt ja tanakka. Lucyn ja Emmanuelin välille syntyy kuitenkin henkinen yhteys joka hiljalleen kehittyy romanttiseksi rakkaudeksi.