"Yhtäkkiä olin kuulevani linnun viserrystä tässä kaameassa hiljaisuudessa.
Peloton pieni lehtokerttu istuutui olkapäälleni ja lauloi korvaani:
- Sinä pelastit isoäitini, tätini ja kolme serkkuani, jotka ihminen
olisi muuten kiduttanut kuoliaiksi kalliosaarella. Olet tervetullut!
Samassa nokki leivonen sormeani ja visersi.
- Minä kohtasin kerran Lapissa paarmalinnun, joka kertoi minulle,
että sinä poikasena paransit erään hänen esi-isänsä siiven ja lämmitit
hänen paleltunutta ruumistansa povellasi, ja kun sitten avasit kätesi
päästääksesi hänet lentoon, suutelit hänen päätänsä ja sanoit:
Onnea matkalle, pikku veli! Onnea matkalle, pikku veli!
Olet tervetullut tänne!
- Auta minua, pikku veli! Auta minua, pikku veli!
- Luota minuun, lauloi leivonen ja lensi pois iloisesti visertäen. Luota minuun."
Axel Munthe, The story of San Michele (Huvila meren rannalla), 1929.
Kirja on kokoelma hauskoja, traagisia, tai jännittäviä kertomuksia seurapiirilääkärin potilaista ja elämästä Pariisissa ja Roomassa. Kirjan alussa kertoja käy Caprin saarella ja päättää ostaa saarelta tontin itselleen. Työskennellessään Pariisissa hän ostaa tontin ja kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen hän päättää lopettaa työnsä ja muuttaa asumaan Caprille. Hänellä ei ole kuitenkaan riittävästi säästöjä haaveilemansa huvilan rakentamiseksi, joten jän päättää työskennellä Roomassa lääkärinä talvisin
ja rakentaa huvilaa kesäisin.
Kirjasta jää voimakkaana mieleen kertojan eläinrakkaus ja kertomukset eläimistä. Kirja on omaelämäkerrallinen mutta se ei sisällä lainkaan kertojan rakkaus- tai seksielämän kuvauksia. Tässä suhteessa on jyrkkä ero Charlotte Bronten kirjaan Villette, jonka
luin tätä kirjaa ennen ja joka rakentuu yksinomaan rakkauselämän ympärille. Munthen kirjan yksi luku sijoittuu lappiin, ja tämä kuvaus vierailusta saamelaiskylässä on kansantieteellisesti kiinnostava kuvaillessaan saamelaisten tapoja ja uskomuksia.
Munthen kerronta synnyttää muistumia Victor Hugon kertomuksista Pariisin köyhienkortteleitten elämästä, äitinsä menettäneistä lapsista jotka löytävät äitinsä liian myöhään.
Dienstag, 7. Juli 2009
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen