kellojen soitto

yksinäinen mies kävelee kohti rajaa
miehen täytyy kärsiä kun rottien verkko kiristyy
mutta hänen yönsä ovat kauniimpia kuin teidän päivänne
ja hänen talvensa ovat kiihkeämpiä kuin teidän kesänne
koulupihojen sankarit jäävät kotiin
silloin kun elämä muuttuu brutaaliksi
muistakaa että on olemassa miehiä, jotka jäävät eloon
kadunmiehet tietävät sen: he ovat valmiita
kysykää keltä tahansa

kuoro: seisomme miehemme takana

virvatulet on sytytetty ympäri maan
kukaan ei ole enää turvassa,
kadotetuilla lapsilla on ainoastaan pehmolelunsa jäljellä
joudumme varautumaan pahimpaan
uskokaa minua
kiusaaja on kimpussamme niinkuin villipeto
se siirtyy aina korkeammalle tasolle
viattomimmat uhrilampaat erotetaan joukosta ensimmäisenä
ja hirmumyrsky puhaltaa uhreiksi valitut hukkaan

kuoro: seisomme miehemme takana

veriveljet kulkevat rajalle asti
heidän vahtivuoronsa johtaa arkkuun
karitsa avaa kuusi sinettiä
kun karitsa avaa kuudennen sinetin
niin alttarin alta paljastuvat niiden sielut
joita ei ole tarkoitettu unohdettaviksi
ja aurinko paistaa veteen, se näyttää verenpunaiselta

lasten kuoro: hän oli kuin toinen isämme